Kulutustottumuksien muutos

 

Periaatteessa minulla ei olisi tässä kuussa todellakaan ollut varaa mihinkään ylimääräiseen, mutta olen jo muutaman kuukauden haaveillut maihareista ja satuin bongaamaan sellaiset nahkaiset marketista. Hintaa jäi "vain" 30 euroa, kun käytin keräämäni plussarahat. Vuosia käyttämäni nilkkurit ovat kuluneet puhki ja minulla on ollut käytössä vain yhdet saapikkaat tai lenkkarit, joten "hyvällä" omalla tunnolla tuhlasin uusiin kenkiin. 

Nuorempana ihannoin merkkivaatteita, nykyisin ostoksissa keskityn enemmän miettimään tavaran tarpeellisuutta ja pitkäikäisyyttä. Toki turhiakin ostoksia tulee tehtyä, mutta ne ovat yleensä parin euron suuruisia. Parikymppisenä ulkomaanmatkoilta oli tuliaisena lähes aina ylipainoinen matkalaukku täynnä kenkiä ja vaatteita. Nykyisin saatan palata matkalta kotiin mukanani vain jokin pieni muistoesine, kuten kehystettävä kortti tai ihonhoitotuote. Tosin viime aikoina ulkomaan matkat ovat juuri talousahdingosta johtuen olleet kortilla.

Velkahelvetin keskellä eläminen vaikuttaa omaan ostokäyttäytymiseen radikaalisti, mutta sillä on vaikutusta myös jo hankituista tavaroista luopumiseen. Olen nuoresta asti kerännyt mukaani kaikenlaista sekalaista tavaraa, jotka ovat muutosta toiseen seuranneet mukana. Ylimääräisen tavaran myynti on tuonut pieniä lisätuloja. Tavarasta luopuminen on kuitenkin välillä yllättävänkin vaikeaa. Sitä tuntee olevansa jotenkin huonompi ihminen, kun luopuu ostamastaan kauniista esineestä pakon edessä. Olen kuitenkin yrittänyt vakuutella itselleni, että on ok luopua tavarasta mikäli se on ollut pitkään käyttämättömänä. Jotenkin omassa päässä on ajatus, että kun saa asunnon tyhjäksi ylimääräisestä rojusta niin se helpottaisi myös veloista selviytymisessä.