Velan kanssa eläminen

 

Millaista on elää velan kanssa? Muistan itse ajan milloin minua ahdisti luottokorttivelka, jo se pelkästään tuntui taakalta. Kuukaudesta toiseen jojoilu ja tasapainoilu ja haaveilu siitä, että jonain päivänä se on maksettu pois. Nyt, kun velkaa on kertynyt enemmän kuin yhden tai kahden luottokortin verran, tuntuu tuo aika kaukaiselta haaveelta. Yksi pahimmista asioista velan kanssa elämisessä on se häpeä mitä tunnen omasta tyhmyydestäni. En voi syyttää ketään muuta kuin itseäni tilanteestani.  

Suuren velan kanssa eläminen on pidemmän päälle raskasta. Tilit on jo käytetty etukäteen, sillä lyhennyksiin menee suuri siivu palkasta. Lyhennyksien lisäksi pitää kuitenkin maksaa niin sanotut normaalit elämisen kulut. Joka toinen päivä tuntuu, ettei jaksa ja sitten taas löytyy jostain energiaa. Eniten ehkä ahdistaa se ettei ole varaa edes pieniin arkisiin ostoksiin. En haaveile merkkilaukuista tai kalliista autosta. Haaveilen siitä, että voisin mennä ystävän kanssa kahville keskustaan ilman, että pitää laskea jokainen penni tai miettiä mistä saisi rahat kasaan. Haaveilen siitä, että tili ei tyhjene palkkapäivänä, vaan kuun lopussa on vielä tilillä rahaa. Haaveilen siitä olotilasta, ettei tarvitse keksiä tekosyitä, kun joutuu rahapulassa kieltäytymään asioista. Eniten haaveilen kuitenkin siitä tunteesta, kun velat on maksettu ja tiedän, että palkkapäivänä pystyn laittamaan rahaa säästöön.